Lapsi suree omalla tavallaan
Pienikin lapsi suree, mutta omalla tavallaan. Ei kannata ajatella, että lapsi surisi vähemmän kuin aikuinen tai että lapsi unohtaisi kokemansa menetyksen helpommin. Lapsen surullisuuden kesto kerrallaan on lyhyempi kuin aikuisilla. Vaihtelu leikistä suremiseen ja takaisin voi olla hyvinkin nopeaa. Lapsi ei kykene kohtaamaan menetystä kerralla, vaan hän käsittelee sitä pienissä paloissa.
Lapsen saattaa olla vaikeaa löytää surulle sanoja. Lapsella ei ole käytössään yhtä paljon suruun ja kuolemaan liittyviä sanoja ja käsitteitä kuin aikuisilla. Kielen kautta ymmärrämme ja käsittelemme meille tapahtuvia asioita ja tunteitamme. Siksi on tärkeää, että aikuiset auttavat lasta sanoittamaan tapahtunutta ja nimeämään omia tunteitaan. On tärkeää, että hän voi jakaa kokemaansa aikuisen kanssa.
Lapselle on hyvä kertoa surun aiheuttaneesta tapahtumasta realistisesti, kuitenkin lapsen kehitysvaiheen huomioiden. Jos lapsi ei ymmärrä, mitä on tapahtunut, hän saattaa täyttää tietämyksessään olevat aukot mielikuvituksellaan. Jos esimerkiksi kuollutta läheistä ollaan menossa katsomaan ja lapsi haluaa tulla mukaan, hänen kannattaa antaa osallistua. Kuolleen näkeminen helpottaa myös lasta ymmärtämään, että läheinen ihminen on lopullisesti poissa. Myös hautajaisiin osallistuminen on yhtä lailla lapsille tärkeää.
Lapsi käsittelee surua toiminnan kautta
Puhumisen ohella lapsi saattaa tarvita konkreettisia tapoja työstää surua. Lapsen kanssa voi esimerkiksi piirtää, kuunnella musiikkia tai katsella valokuvia kuolleesta ihmisestä. Lapsilla voi olla myös tapana käsitellä kuolemaa leikeissään. Aikuisen on hyvä antaa lapselle tavallista enemmän aikaa ja ehkä olla normaalia enemmän hänen lähellään. Lapset yleensä kokevat fyysisen kosketuksen rauhoittavana, joten lasta kannattaa pitää sylissä tai halata vielä tavallistakin useammin.
Lapset saattavat esittää paljon kysymyksiä suruun ja kuolemaan liittyen. Jos lapsen kysymys saa aikuisen itkemään, on hyvä selittää, miksi näin kävi. Lapsi voi pelätä pahoittavansa aikuisen mielen eikä enää uskalla esittää kysymyksiään, jotka kuitenkin auttavat lasta käsittelemään suruaan ja ymmärtämään tapahtuneen. Itkemistä lapsen nähden ei tarvitse pelätä, siten lapsikin ymmärtää saavansa kaivata kuollutta.
Kaikilla ihmisillä eli myös lapsilla on kykyjä, joiden avulla selvitä todella vaikeista koettelemuksista. Toipumista edistävät esimerkiksi läheisten ihmisten, kuten ystävien, sukulaisten tai vanhempien antama tuki ja mahdollisuus ilmaista surua, vertaisryhmä tai ammattiapu, kuten sururyhmään osallistuminen ja tiedon saaminen surureaktioiden normaaliudesta.
Lähteet:
Surevankohtaaminen.fi – Lapsen ja nuoren suru
Mieli.fi – Lapsi suree omalla tavallaan