Jokainen suree omalla tavallaan ja tahdillaan, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa käsitellä menetystä. Tässä osiossa käymme läpi, mitä surevan on hyvä tietää surusta, sen eri vaiheista, vaikutuksista ja siitä, kuinka itselleen voi antaa tilaa ja tukea surutyössä.
Suru on yksilöllinen kokemus
Suru ei etene suoraviivaisesti, eikä ole olemassa tarkkaa aikataulua tai sääntöjä, joiden mukaan se etenee. Jotkut kokevat voimakkaan surun välittömästi menetyksen jälkeen, kun taas toisilla tunteet voivat nousta esiin viiveellä. Joillakin suru ilmenee tunteiden voimakkaana vaihteluna, toisilla se voi olla pidempään tasaista ja syvää kaipuuta.
On tärkeää muistaa, että jokaisen suru on ainutlaatuinen. Älä vertaile omaa suruprosessiasi muihin – se etenee juuri niin kuin sen kuuluukin edetä.
Surun eri tunteet ja ilmenemismuodot
Suru on paljon muutakin kuin pelkkä surullisuus. Se voi sisältää monenlaisia tunteita ja reaktioita, jotka voivat tulla ja mennä eri aikoina. Sureva voi kokea esimerkiksi:
- Kaipausta ja ikävää, joka voi tuntua fyysisenä kipuna koko kehossa. Läheisen poissaolo voi tuntua tyhjyydeltä, joka kulkee mukana päivittäisessä elämässä.
- Ahdistusta ja pelkoa, erityisesti silloin, jos menetys on muuttanut elämän rakenteita tai aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta.
- Vihaa ja turhautumista, joka voi kohdistua mihin tahansa – elämään, kohtaloon, menetettyyn läheiseen tai jopa surevaan itseensä.
- Syyllisyyttä ja katkeruutta, esimerkiksi siitä, ettei ehtinyt sanoa hyvästejä tai että jokin asia jäi kesken tai toteuttamatta.
- Helpotusta ja rauhaa, joka voi herättää syyllisyyden tunteita, mutta on luonnollinen reaktio esimerkiksi silloin, jos läheinen on kärsinyt pitkään sairaudesta.
- Masennuksen kaltaisia tuntemuksia, kuten voimattomuutta, mielenkiinnon menettämistä asioihin ja vaikeutta nähdä tulevaisuutta.
- Toivon pilkahduksia, jolloin huomaat pystyväsi taas nauramaan ja nauttimaan hetkistä, vaikka suru kulkee edelleen mukana.
Kaikki nämä tunteet ovat normaaleja, eivätkä ne tarkoita, että sureva "pärjäisi huonosti" tai ettei suruprosessi etenisi.
Surun fyysiset vaikutukset
Suru ei vaikuta pelkästään mieleen, vaan se näkyy myös kehossa. Surevat voivat kokea esimerkiksi:
- Univaikeuksia ja väsymystä, sillä suru kuormittaa hermostoa ja kehoa.
- Ruokahalun muutoksia, kuten ruokahaluttomuutta tai lohtusyömistä.
- Sydämentykytystä, hengenahdistusta tai epämääräistä kipua, jotka liittyvät kehon stressireaktioon.
- Keskittymisvaikeuksia ja muistiongelmia, sillä suru vie huomiokykyä ja voi tehdä arkisista asioista hankalia.
Fyysiset oireet ovat normaaleja, mutta jos ne jatkuvat pitkään tai vaikeuttavat päivittäistä toimintaa, on hyvä hakea tukea ja tarvittaessa myös ammatillista apua.
Surun aaltoilu ja muuttuva luonne
Surun kulkua on usein kuvattu aaltoiluna. Toisina päivinä suru voi tuntua musertavalta ja kaiken täyttävältä, toisina se voi väistyä hetkeksi ja antaa tilaa arkisille asioille ja ilollekin. Tämä voi tuntua hämmentävältä ja aiheuttaa syyllisyyttä – saako surun keskellä tuntea iloa?
Kyllä saa. Suru ja ilo voivat elää rinnakkain. Suremisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että elämän iloisista hetkistä pitäisi luopua. Päinvastoin, juuri ilon ja merkityksellisten hetkien kautta elämä alkaa ajan myötä rakentua uudelleen.
Traumaattinen ja monimutkainen suru
Joissakin tapauksissa menetys on erityisen raskas, esimerkiksi jos se on ollut äkillinen, väkivaltainen tai monimutkainen. Traumaattinen suru voi sisältää:
- Toistuvia, ahdistavia muistoja tai takaumia tapahtuneesta.
- Vahvaa kieltämistä ja vaikeutta hyväksyä menetystä.
- Tunne, ettei elämä voi jatkua normaalisti tai että itsellä ei ole oikeutta jatkaa eteenpäin.
Jos suru tuntuu lamaannuttavalta tai jatkuu voimakkaana pitkään ilman helpotusta, voi olla hyvä hakea ammattilaisen apua.
Tuen merkitys surevalle
Surussa ei tarvitse eikä kannata olla yksin. Läheisten, ystävien ja vertaistuen avulla sureva voi löytää lohtua ja uusia näkökulmia suruun.
Tukiverkoston rooli on tärkeä, mutta sureva voi joskus vetäytyä muista tai kokea, ettei kukaan ymmärrä. Tällöin kannattaa harkita vertaistukiryhmiä tai keskusteluapua. Joillekin ammattilaisen tarjoama tuki, kuten surutyöhön erikoistunut psykoterapia, voi olla merkittävä apu.
Tärkeää on myös sallia itselleen lepo ja palautuminen. Suremiseen kuuluu voimakkaita tunteita ja kuormitusta, joten omien rajojen kuuntelu on tärkeää.
Elämä surun jälkeen – miten eteenpäin?
Suru muuttaa ihmistä. Se ei tarkoita, että siitä pitäisi "päästä yli", vaan ennemminkin, että ihminen oppii elämään surun kanssa. Monet surevat kokevat, että menetys muokkaa heidän arvojaan ja tapaa nähdä maailma. Ajan myötä suru voi muuttua osaksi omaa tarinaa, joka kulkee mukana, mutta ei hallitse elämää.
Monet kokevat myös uudenlaista arvostusta läheisiä ja elämää kohtaan. Sureminen ei tarkoita unohtamista – muisto menetetystä läheisestä kulkee aina mukana, mutta samalla ihminen löytää uusia tapoja jatkaa eteenpäin.
Muista: sinä saat surra omalla tavallasi
Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa surra. Jokaisen suru on omanlaisensa, ja jokainen etenee siinä omalla tahdillaan. Tärkeintä on antaa itselleen lupa surra – ja samalla lupa elää.
Jos koet, että tarvitset tukea suruprosessissa, on olemassa monia tahoja, jotka voivat auttaa. Vertaistukiryhmät, ammattilaiset ja läheiset voivat kaikki olla osa tukiverkkoasi.
Suru ei ole merkki heikkoudesta – se on merkki rakkaudesta.
Tukea surevalle
Sisältöhakemistostamme löydät kattavasti monipuolista sisältöä surevalle, mm. kirjallisuutta, artikkeleita ja podcasteja, valitsemalla haluamasi suruun liittyvät tagit.
Jos etsit henkilökohtaista tukea suruusi, löydät suruterapiaa tarjoavia ammattilaisia sekä vertaistukea tarjoavat surujärjestöt Palveluhakemistostamme