Vinkkejä vanhemmille
Lapsen saattaa olla vaikeaa löytää surulle sanoja. Kuolleesta ihmisestä ja surun aiheuttamista tuntemuksista puhuminen on silti tärkeää lapselle, joten aikuisen olisi hyvä puhua tapahtuneesta lapsen kanssa. Jos lapsi kuulee, mistä on kyse, hänelle ei niin helposti synny väärinkäsityksiä tapahtuneesta. Esimerkiksi leikki-ikäisillä lapsilla on taipumusta maagiseen ajatteluun: lapsi saattaa kuvitella voivansa omillaan ajatuksillaan vaikuttaa maailmaan. Tästä voi olla seurauksena se, että lapsi saattaa kuvitella aiheuttaneensa toisen ihmisen kuoleman.
Tässä muutamia yleisiä vinkkejä siitä, miten voit puhua lapsellesi kuolemasta ikätasoisesti sopivalla tavalla.
Pienet lapset (alle 5-vuotiaat):
- Anna lapsen kysyä kysymyksiä ja vastaa niihin mahdollisimman selkeästi ja rehellisesti
- Käytä yksinkertaista ja konkreettista kieltä. Vältä monimutaisia käsitteitä ja abstrakteja käsitteitä.
- Ole rehellinen, mutta valitse sanasi huolellisesti.
- Vältä kiertoilmaisuja, kuten ”nukkui pois”
- Käytä tarinoita tai kuvakirjoja kuoleman käsittelemiseen, jotka voivat auttaa lapsia ymmärtämään ja prosessoimaan tapahtunutta.
Kouluikäiset lapset (5-12-vuotiaat):
- Keskustele avoimesti ja rehellisesti kuolemasta, mutta valitse sanasi huolella.
- Vältä menemästä yksityiskohtiin, jotka voivat olla liian traumaattisia lapselle.
- Tue kärsivällisesti lapsen tunteiden käsittelyä, pysy rauhallisena vaikka lapsen tunteet myrskyäisivät.
- Kuuntele, ja anna lapsen ilmaista suruaan ja kysymyksiään aina kun on tarve.
- Korosta, että suru on normaali reaktio menetykseen.
Teini-ikäiset (yli 12-vuotiaat):
- Kunnioita teinin itsenäisyyttä ja tarjoa hänelle tilaa käsitellä suruaan omalla tavallaan. Älä kuitenkaan jätä häntä surun kanssa yksin.
- Vältä olettamasta, että teiniä ei kiinnosta tai että hän pärjää yksin, vaikka hän ei puhuisikaan asiasta oma-aloitteisesti. Ole läsnä ja tarjoa aika ajoin tukeasi ja mahdollisuutta puhua.
- Voit käyttää keskustelua ja kysymyksiä rohkaistaksesi häntä ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan.
- Tarjoa asiantuntija- tai vertaistukea. Voit ehdottaa heille ammatillista apua, kuten terapiaa tai vertaistukiryhmään liittymistä, jos he tarvitsevat lisätukea surun käsittelyyn.