Millaista lapsen ajattelu on?
- Esiloogista – Lapsen ymmärrys syy-seuraussuhteista ei ole samanlaista kuin aikuisella. Lapselle on tärkeää tehdä selväksi, mitkä asiat johtivat kuolemaan (esim. onnettomuus, läheisen oma halu kuolla) ja mitkä eivät (esim. lapsen omat teot tai ajatukset).
- Maagista – Lapset näkevät itsensä kaikkien tapahtumien keskipisteenä. Siksi heille on tehtävä selväksi, että heidän toiminnallaan tai ajatuksillaan ei ole vaikutusta kuolemaan.
- Sirkulaarista – Lapsen aikakäsitys on kehämäinen. Kuultuaan kuolinuutisen lapsi saattaa seuraavana päivänä odottaa, että kuollut olisi jälleen elossa.
Mitä lapsen tulisi ymmärtää, että hän pystyisi käsittämään kuoleman?
- Kuoleman universaalius – Kuolema ei valikoi kohteitaan, ja kaikki elollinen kuolee joskus.
- Kuoleman lopullisuus – Toivominen, rukoileminen, hyvä käytös tai ajan kuluminen eivät koskaan tuo kuollutta takaisin.
- Kuollutta ei enää ole – Haudassa oleva kuollut ei tunne mitään, ei haista tai maista.
Kuolemakäsitykset eri ikäkausina
Iän lisäksi lapsen kuolemakäsitykseen vaikuttavat muun muassa lapsen aiemmat kokemukset ja perheen tavat käsitellä asioita. Kuoleman ymmärtäminen on aina yksilöllistä. Silti ammattilaiselle on hyödyllistä tietää, millainen on keskimäärin lapsen käsitys kuolemasta minäkin ikäkautena.
Alle 2-vuotta
- Alle 2-vuotias lapsi ei ymmärrä kuolemaa, mutta aistii silti muiden ihmisten tunnereaktiot ja ikävöi kuollutta läheistä. Pienenkin lapsen kanssa voi jutella tapahtuneesta ja kuolleesta. Se auttaa menetyksen myöhempää käsittelyä.
2–5 vuotta
- 2–5 -vuotias lapsi ei ymmärrä kuoleman universaaliutta tai pysyvyyttä. Lapsi kuvittelee pystyvänsä mihin vain, joten hän saattaa ajatella aiheuttaneensa kuoleman ajatuksillaan tai teoillaan, tai että niiden kautta hän voi saada kuolleen palaamaan takaisin.
- Vältä kielikuvia, kun puhut kuolemasta pienen lapsen kanssa. Hän tulkitsee ne helposti kirjaimellisesti.
- Vanhemman kuoleman kokeminen tässä ikävaiheessa voi heikentää lapsen kokemaa turvallisuudentunnetta. Rehellinen keskustelu kuolemasta ja turvallisten, pysyvien huoltajien läsnäolo auttavat.
6–9 vuotta
- 6–9 -vuotias lapsi alkaa ymmärtää, että kuolema on peruuttamaton ja se voi tapahtua kenelle vain. Tämä saattaa lisätä lapsen kuoleman- tai menettämisen pelkoa. Lapsi alkaa jo ymmärtää kuolemaan johtaneita syy-seuraussuhteita, ja niistä kannattaa keskustella hänen kanssaan.
- Tämän ikäinen lapsi on yleensä hyvin utelias. Hän saattaa haluta tietää hyvinkin yksityiskohtaisesti esimerkiksi miltä kuollut näyttää tai mitä ruumiille haudassa tapahtuu. Lapsen kysymyksiin kannattaa vastata mahdollisimman rehellisesti.
10–13 vuotta
- 10–13 -vuotias lapsi ymmärtää jo hyvin kuoleman peruuttamattomuuden ja pohtii läheisen kuoleman pitkäaikaisia vaikutuksia omaan elämäänsä. Lapsi saattaa alkaa myös pohtia oman kuolemansa mahdollisuutta.
- Tämän ikäinen lapsi saattaa kokea itsensä kovin erilaiseksi ikätovereihinsa nähden. Hän tarvitsee aikuisten tukea omien tunteidensa ymmärtämisessä ja menetyksensä käsittelyssä.
14–18 vuotta
- 14–18 -vuotiaan kuolemankäsitys on jo samalla tasolla kuin aikuisella, mutta hänen tunne-elämänsä kehitys on vielä kesken.
- Nuori saattaa pohtia hyvinkin syvällisiä kysymyksiä elämän ja oman itsen merkityksestä. Toisaalta menetyksen kokenut nuori saattaa pyrkiä välttelemään asian käsittelyä ja surun kokemista pitämällä itsensä kiireisenä.
- Nuorta ei pidä painostaa käsittelemään menetystään, mutta hänen tulee halutessaan saada siihen apua myös muilta aikuisilta kuin omilta vanhemmilta, tarvittaessa ammattilaiselta.
Lapsi tarvitsee oikeaa tietoa kuolemasta
Lasta saatetaan suojella kuolemaan liittyvältä tiedolta, etenkin erityisen järkyttävissä tilanteissa, kuten itsemurha- ja henkirikostapauksissa. Lapsi kuitenkin kaipaa tietoa läheisensä kuolemasta, kuten aikuinenkin. Lapsi huomaa, jos hänen saamissaan tiedoissa on aukkoja, ja hän täyttää aukot omalla mielikuvituksellaan. Mielikuvat voivat usein olla pelottavampia ja ahdistavampia kuin todellisuus, etenkin lapsen maagisessa ajattelussa.
Tutkimusten mukaan kuolemaan liittyvän tiedon ja opetuksen saaminen ei vahingoita lasta. On kuitenkin tärkeää, että lapsi saa tiedon ikätasonsa mukaisesti – yksityiskohdat eivät ole tarpeen. Lapsella on oltava mahdollisuus keskustella kuulemistaan asioista ja omista ajatuksistaan luotettavan aikuisen kanssa. Joissakin tapauksissa psykologian ammattilaisen apu voi olla hyödyllistä, kun mietitään, mitä ja miten lapselle kerrotaan - käänny siis ammattilaisen puoleen jos asia mietityttää.
**Lähteet: **
Surevankohtaaminen.fi
Mieli.fi