Kun Kettu kuolee, hänen ystävistään tuntuu, etteivät he toivu surustaan ikinä. He ikävöivät Kettua ja muistelevat miten lempeä ja viisas hän oli. He surevat koko talven, mutta kevään tullen elämä alkaa hiljalleen sujua ilman Kettua. Jotkin mukavat muistot Ketusta naurattavatkin jo hieman. Vähitellen ystävät keksivät omat tapansa pitää Kettu mukana elämässään, sydämissä ja muistoissa, aina ja ikuisesti.
Durant, Alan & Gliori, Debi, Mäkelä | 1. tammikuuta 2004