Näätä on hankkinut ikivanhan television. Se ei toimi, mutta iltaisin Koira, Kissa ja Näätä kuvittelevat siihen ohjelmia, ikuisesti jatkuvia saippuaoopperoita. Ulkona kevät on kuitenkin kauneimmillaan - on tehtävä... matka. Näätä pyytää Kissaa ja Koiraa saattajikseen. Hän neuvoo heitä, vannottaa ja lohduttaa: he eivät koskaan jää yksin. He ovat maailmassa vailla omistajaa, mutta heidät on leimattu ystävän rakkaudella. Ystävän, josta jää vain kaunis, mykkä muisto. Mutta kun katsoo pimeää ruutua, se alkaa elää. Tämä sylinlämmin kirja tarjoaa rohkeutta surra ja alkaa aina alusta, sanoja hiljaisuudelle ikään katsomatta.
Tomi Kontio | 1. tammikuuta 2025